|
Rahaa on kylvetty vasemmalle ja oikealle. Eteen ja taakse.
Suomen bruttokansantuote on laskenut kahden viime vuoden sisällä melkein 10% (2008-2009). Samassa ajassa valtion budjettia on haluttu kasvattaa 12%. Viimeisen viiden vuoden periodilla valtion budjettia on kasvatettu 30%. Unelmatilanne valtiovetoisesta taloudesta haaveileville demareille. Porvarihallituksen toimesta. Merkit maailmantalouden lamasta olivat nähtävissä jo vuonna 2008. Viimeistään silloin jokaisen Suomen taloudesta vastuullisen ihmisen olisi tullut ymmärtää Suomen vientivetoisen talouden tulevan kärsimään muihin teollisuumaihin nähden keskimääräisesti pahemmin. Numeroarvojen pohjalta näkee selkeästi kuntatalouksien muodostuneen yhdeksi pahimmaksi valtion rahareiäksi (paitsi pääkaupunkiseutu). Mutta se siitä historiasta. Kuinka tästä eteenpäin ?
Valtio otti viime vuonna jonkin verran uutta velkaa yhdessä ennätyksellisen talousromahduksen aikana. Tänä vuonna valtio ottaa ennätysmäärän velkaa yhdessä nollakasvun kanssa. Talouskasvu voi tänä vuonna myös käynnistyä tai yhtä lailla supistua. Alkuvuoden talouskasvu yllättäen olikin pahasti pakkasella.
Mikään valtio ei voi velkaantua maailman tappiin asti (noh, teoriassa voi jos talouskasvu on aina voimakkaampaa, mutta jätetään siitä keskustelu toiseen kertaan). Kaikkein pahin tilanne valtiolla on, jos velkaantumisen kanssa yhtä aikaa talous supistuu. Tällainen tilanne Suomessa näyttäisi juuri tällä hetkellä olevan. Samaan aikaan työttömyys pahenee, vaikka sitä velanotolla onkin jarrutettu. Seuraavan puolen vuoden aikana näemme, että käynnistyykö Suomen vientiteollisuus ja sen myötä talouskasvu uudestaan. Talouskasvun uudelleen käynnistymisestä vuoden 2009 viimeiset kuukaudet antoivat merkkejä. Ennen alkuvuoden 2010 takapakkia. Onko talouskasvun uudelleen käynnistyminen varmaa tai edes todennäköistä ? Vai pelataanko tällä hetkellä upporikasta-rutiköyhää peliä. Talouskasvu käynnistyy-ei käynnisty-käynnistyy-ei käynnisty-käynnistyy.
Nykyisen hallituksen huomio samaten kuin median huomio tuntuu keskittyvän yksinomaa eläköitymisongelman ratkaisemiseen. Vielä vähän aikaa sitten oltiin huolissaan riittävän työvoiman määrästä. Nyt ollaan huolissaan työttömyydestä. Valtiovarainministeri esittelee meille hienoja lukuja, kuinka paljon valtion kassaan kilahtaa varoja kustakin pidentyneestä työvuodesta. Mutta mistä työpaikat näille ihmisille ? Kuinka talouskasvu saadaan taas alkuun vai luotetaanko yksinomaa viennin elpymiseen ?
Kaikkein oleellisinta yhtälöissä on Suomen kilpailukyky suhteessa muuhun maailmaan. Verotasomme on tällä hetkellä selvästi sekä EU-valtioiden että OECD-valtioiden keskiarvojen yläpuolella. Kuinka eduskunta ja hallitus ovat viime vuosina pitäneet huolta Suomen kilpailukyvystä ? Entäs, kuinka työmarkkinajärjestöt: Ovatko toimineet vastuullisesti Suomen kilpailukykyä rapauttamatta ?
Paljon kysymyksiä, vielä enemmän vastaamatta jääviä kohtia. Eduskuntavaalit 2011 lähestyvät. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että onko yhdelläkään ehdokkaalla 1) ymmärrystä 2) munaa sanoa ääneen se, minkä osa suomalaisista jo vähintään alitajunnassaan tietääkin: Edessämme väistämättä tulee olemaan (suhteellisen) rajut valtion- ja kuntatalouksien kokojen supistamiset. Suhteessa bruttokansantuotteeseemme. Edessämme myös väistämättä tulee olemaan raju, käyttäen vihattua nollasanaa, rakennemuutos: Perus- ja vientiteollisuutemme kilpailukyky ei enää jatkossa tule antamaan mahdollisuuksia entisen suuruisille tulonsiirroille muille sektoreille. Ylijäämä vähenee. Tästä seuraa se väistämätön tosiasia, että valtion ja kuntien varojen käyttöä tulee entistä enemmän priorisoida. Focusoida entistä enemmän varoja asioihin, jotka ovat järjestäytyneen yhteiskuntamme perustehtäviä.
Tälle Suomen ensimmäisen politiikan broilerisukupolven kasvatille on annettava kaikki pisteet ammattitaidosta. YLE1:n ykkösaamuohjelmassa Väyrynen taitavasti ratsasti Suomen NATO politiikalla. Yhdellekään kuulijalle ei jäänyt epäselväksi Kokoomuksen NATO kanta. Ainoa vika tuossa Väyrysen ulostulossa vain on se, ettei KEPU määrittele Kokoomuksen NATO kantaa. Sen tekevät Kokoomuslaiset ihan itse.
Asiaa voisi insinöörimäisesti hahmottaa asteikolla 0:sta 100:aan. 0 merkitsee sitä, ettei voisi koskaan harkitakaan Suomen liittymistä NATO:n jäseneksi. Lukuarvo 100 taas vastaa kantaa, jossa Suomen tulisi välittömästi melkein millä ehdoin hyvänsä liittyä NATO:n jäseneksi.
Puheiden perusteella laittaisin Paavo Väyrysen itsensä NATO kannan numeroarvon 30 kohdalle. Taistolaisuudesta nostalgisesti muisteleva, perussuomalaisista uuden kodin löytänyt Hemmo Koskiniemi taas on täysi nolla.
Oman arvioni mukaan Kokoomuslaisten mielipiteet NATO:sta liikkuvat aika laajasti numeroiden 40….70 välillä. Keskiarvon asettuessa varmaankin johonkin 50…60 tienoille. Keskiverto Kokoomuslaisen mielestä Suomen NATO jäsenyyttä voidaan siis harkita ja vähintäänkin mahdollisuus jäsenyydelle tulee pitää auki. Siis aito optio jäsenyydelle, ei mikään Väyrysen retoriikkaoptio. Muttei keskiverto Kokoomuslaisen mielestä NATO jäsenyydelle mitään hoppuakaan ole. Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, eikä muutenkaan jäsenyydelle nähdä perusteita.
Oma kantani NATO jäsenyydelle tuolla asteikolla asettuu lukuarvon 70 kohdalle. Perustelut löytyvät aiemmasta blogistani.
Näin Talvisodan päättymisen 70-vuotispäivänä jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään sitä, mitä Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden polku merkitsi vuosina 1939-1940. Kääntöpuolella liittoutumisen polun pohtiminen näin jälkikäteen tietysti on sekin jossittelua. Tarkoitan tässä pohtimista 1930-luvun rauhanaikana tehtyjä ratkaisuja, en suursodan jo ollessa täydessä käynnissä ja talvisodan jälkeen jatkosotaan johtaneita ratkaisuja; Monet kun tuntuvat sekoittavan nämä eri olosuhteissa ja ajallisesti eri kohdissa tehdyt ratkaisut keskenään.
Tai ainakin aimo osa siitä. Kyllä jämpti on niin. On meinaan sen verran rankkaa uhkakuvaa päällä.
Maapallon öljyntuotanto nimittäin saavuttaa huippunsa vuonna 2014. Suomenkin CO2 päästöistä noin puolet on lähtöisin öljystä. Sen jälkeen sitten maapallon öljynkulutuksen määrässä on vain yksi suunta: Alaspäin. Toisaalta muutama vuosi sitten IEA uutisoi öljyn kulutuksen jatkavan kasvuaan vuoteen 2030 asti. Kulutus kasvaisi peräti 37%. Ota näistä nyt sitten selvää. Hiukan kyllä tämä jälkimmäinen kasvuskenaario epäilyttää. Toisaalta, pitihän alkuperäisissä uhkakuvissa öljynkin olla jo loppunut.
Joka tapauksessa meidän suuri tulevaisuuden visionäärimme, kekkoseksi kekkosen paikalle halajanut Matti Vanhanen se vain iloitsi yhdessä puoluetoverinsa Paula Lehtomäen kanssa syksyllä Kööpenhaminan ilmastokokouksen 100mrd€uron lisälaskusta EU:lle. CO2 päästöjä rajoittaa piti. Lisälasku asiasta, joka tapahtuu joka tapauksessa. Ja tapahtuu joko EU:n kilpailukykyä uhraten tai sitä uhraamatta muutenkin.
Välillä ihmettelen suuresti CO2 päästöjen uutisointia. Tässäkin Kööpenhaminaa käsittelevässä uutisessa arvioidaan CO2 päästöjen nelinkertaistuvan Kiinassa vuoteen 2030 mennessä. Kivihiiltä saavat pojat aika paljon kovempaa tahtia sitten jatkossa kaivella tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Niin ja maakaasua. Parin vuoden takaisten ennusteiden mukaan Kiinasta myös tulee maapallon suurin energian kuluttaja jo tänä vuonna. Kiinan talouskasvun jatkuttua voimakkaana länsimaiden kasvun nikotellessa tuo ennuste eittämättä tulee toteutumaan. Ellei jo ole toteutunut.
Lisäksi ilmassa leijuvat epäilyt ihmisen merkityksestä ilmaston lämpenemiseen. Ota tästä kokonaisuudesta nyt sitten selvää. Ainoastaan varmaan on, että punavihreät taistolaisjäännös Satu Hassit, nuoret innokkaat vihreät maailmanparantajaideologinoviisit, aiheen tiimoilta elantonsa saavat ja kaikkien edellisten hyväuskoiset hölmöt peesaajat eivät maapallon ympäristön tilaa kykene kohentamaan. Itseasiassa, heidän toimintansa on jopa vahingollista ohjaten voimavaroja vääriin kohteisiin.
Oleellisinta kuitenkin koko touhun ympäriltä on huomata kaksi asiaa. Ensinnäkin: Suomen ja EU:n ei todellakaan kannata uhrata kilpailukykyään sellaisen asian vuoksi, joka tulee tapahtumaan joka tapauksessa. Halusimme tai emme. CO2 päästöt tulevat joka tapauksessa vähenemään rajusti seuraavien vuosikymmenten aikana. Toiseksi ja erittäin tärkeänä asiana: Maapallon uusiutumattomat luonnonvarat tulevat loppumaan ennemmin tai myöhemmin. Ja niitä luonnonvaroja on jakamassa vuosi vuodelta enemmän ihmisiä. Siksi ihmiskunnan tulee panostaa kierrätykseen ja muutenkin uusiutumattomien luonnonvarojen säästeliääseen käyttöön. Tämän tavoitteen merkittävän edistymisen vuoksi saattaisin jopa itsekin iloita 100mrd€uron lisälaskusta EU:lle. Ettemme lainailisi tulevilta sukupolvilta tarpeettomasti luontoäidin resursseja. Focus koko ympäristönsuojelussa on nykyisin siis täysin väärä.
Käytännön toteutuksena joko kansaneläkettä muokkaamalla tai sitten vaikkapa sosialiturvan kautta.
Ehdotuksen rahoitus: Nipistetään Suomen nykyisestä maataloustukipotista 4%. Suuruusluokanomaisesti 3mrd€–> 2.88mrd€. Tarkkaa maataloustukipottia kokonaisuudessaanhan ei kukaan pysty laskemaan. Sen verran moninaiset ovat tukimuodot.
Miltä kuulostaa ?
Ei taida nykyisellä KEPU-vetoisella ja aluepolitiikan nimeen vannovalla eduskunnalla olla munaa lähteä parantamaan kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteita. Mutta ainahan voivat tehdä vastaesityksiä vaikkapa Suomen kaksikielisyydestä tulevan hintalapun suhteen. Lopultakaan kyse ei ole, kuin yksinkertaisten poliittisisten valintojen tekemisestä.
Valtion budjetti sinänsä muuten on monin verroin suurempien summien verran kuralla samaten kuin Suomen hyvinvointi uhattuna, muttei siitä enempää tässä blogissa. Parannellaan Suomea pieni askel kerrallaan. Ja tässä siis kurjimmassa asemassa olevien vanhusten asemaa.
Kirjoitin viikko sitten maahanmuuton kulttuurillisista ongelmista. Eri kulttuurin ihmisten eläessä samassa yhteisössä syntyy väistämättä tilanteita, joissa kulttuurilliset tavat ja säännökset törmäävät. Kyselin viikon takaisessa kirjoituksessani rajoja sille, että mihin asti Suomalaisen kulttuurin ja syntyperäisten suomalaisten on väistettävä vieraiden kulttuurien ja tapojen edessä.
Keskustelu kulttuurirajojen vetämisestä ei vieläkään ole alkanut. Suomi kelluu eräänlaisessa ameebamaisessa tilassa, jossa ei oikein tiedetä, että kuinka kulttuurien välisiä yhteentörmäyksiä tulee ratkaista. Ainoana virallisena ohjenuorana ”kunhan lakeja ei rikota” ajatus. Paljonko suomalaisen on väistettävä omassa kotimaassaan. Mihin vedetään raja. Olemmeko valmiit vaikkapa poistamaan kristillisen symbolisen ristin Suomen lipusta ?
Tämän päivän Vantaan Sanomissa oli A.-P. Pietilän kirjoitus eräästä käytännön tilanteesta. Päiväkodissa maahanmuuttajan poikaa ja sukua oli loukannut tytön nukkuminen samassa tai vieressä kerrossängyssä. Suomalainen tasa-arvoisuuteen tähtäävä kulttuuri väisti. Ensimmäinen askel naisten ja erityisesti tyttöjen alistamiseksi. Luulisi viimeistään nyt suomaismiehet maanrakoon nuijineiden feministien heräävän. Kaikki kyllä tiedämme runsaasti muitakin esimerkkejä. Kevätjuhlia ja uimahallivuoroja.
Tänään myös eduskunnassa keskusteltiin maahanmuutosta ja rahasta. Astrid Thors vastasi Kari Kärkkäisen kirjalliseen kysymykseen maahanmuuton kustannuksista. Myös Ben Zyskowicz oli kysellyt samojen kustannusten perään. Olinpa aiemmin kustannusten perään itsekin blogissani kysellyt.
Vastauksessaan Thors sanoi, ettei tiedä maahanmuuton nettokustannuksia Suomelle. Eikä aio selvittääkään nykyisen heikon taloudellisen tilanteen vallitessa. Se paradoksi tässä on, että Thorsin mukaan meillä silti on varaa nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Vaikkei siis sen kustannuksia ole varaa selvittää. Maksaisikohan tuollainen selvitys valtion varojen käytöstä vaikkapa 50 000€. Vastauksessaan Astrid Thors sentään viittasi tähän viiden vuoden takaiseen 1990-luvun maahanmuuttajien työllisyys, tuloverot ja tulonsiirrot työministeriön selvitykseen. Selvityksestä käy ilmi erityisesti humanitaarisen maahanmuuton vaikutusten olevan Suomen taloudelle selvästi negatiivisia.
Voiko kukaan järkevä suomalainen enää jäädä täysin kylmäksi Suomen nykyisen maahanmuuttopolitiikan suhteen ? Tai väittää, että poliitikkomme olisivat tältä osin huolellisesti asioitamme hoitaneet.
Kyllä Suomeen maahanmuuttajia mahtuu. Ihonväriin ja uskontoon katsomatta. Mutta ei nykyisellä tavalla. Arvostakaamme ja pitäkäämme kulttuurimme puolia.
Täysimääräinen kansaneläke on 584€ ja 13centtiä kuukaudessa. Sen lisäksi ihminen voi saada esimerkiksi asumistukea. Vain kansaneläkkeen varassa joutuvat elämään sellaiset vanhukset, jotka ovat koko ikänsä tehneet työnsä kotona. Esimerkiksi kotiäiteinä ovat hoitaneet 10-henkistä lapsiperhettä tai tehneet puolisonsa omistamalla maatilalla työuransa. Ja ovat sitten jääneet leskeksi.
Pienillä tuloilla joutuvat kitkuttelemaan myös monet pitkäaikaissairaat ja työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset.
YLE1:llä esitettävä ”Kukkaron herraksi” ohjelma kertoo mielenkiintoisia tarinoita velkakurjuuteen joutuneista ihmisiä. Viime viikolla esiteltiin nuori yhteiskunnan tukien varassa elävä mies. Ohjelmassa kävi ilmi, ettei hän ole valmis palkkatyöhön. Yrittäjäksi päästä pitää. Tänään kerrottiin eräästä 25-vuotiaasta yhden lapsen yksinhuoltajaneidistä. Hänen nettokuukausitulonsa kaikkineen ovat 1700€/kk. Tulot koostuvat työttömyysturvasta, elatusmaksuista, lapsilisästä ja asumistuesta. Neiti oli kesän aikana saanut töitä, mutta itse irtisanoutunut siitä välittömästi. Irtisanoutumisen syyt eivät täysin selvinneet, mutta rivien välistä lukien ilmeisesti liittyivät nk. tuloloukkuihin (käteen jäävät tulot eivät juuri kasva töihin mentäessä).
1700€uron kuukausitulot vastaavat 20 000€uron vuosituloja. Tarttumatta kaikkiin yksityiskohtiin voi todeta, että mitään tekemättä ihminen saattaa siis saada yhteiskunnalta tuloja 50 vuodessa miljoona euroa. Nyt ymmärrän minäkin sanonnan ”on lottovoitto syntyä Suomeen” sisällön. Päälle ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja vaikkapa kaikkien käytössä oleva kirjastolaitos.
Sosiaalimenot vievät Suomen bruttokansantuotteesta 25%. Tai toisin ilmaistuna 50mrd€. Yhteensä valtion, kuntien ja muiden julkisten laitosten menot. Aika paljon siis. Vasemmistolaisilla puolueilla on tapana populistisesti ratsastaa köyhyydellä. Lisää rahaa pitäisi saada ”rikkailta” köyhille. Pahat porvarit ajavat vain rikkaiden etuja. Niinpä niin.
Ymmärrä sinä asioita vasemmistopopulisteja paremmin. Suomesta poistetaan köyhyyttä 1) luomalla uusia työpaikkoja 2) suuntaamalla sosiaalisektorin varoja järkevämmin. Lisärahan jakaminen rikkailta köyhille ei köyhyyttä Suomesta poista. Voi itseasiassa toimia täsmälleen päinvastoin.
Keskusteluissa tulee myös erotella toisistaan absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys. Ensimmäistä on Suomessa aika vähän. Mutta emme voi tyytyä vähempään tavoitteeseen, kuin sen kitkeminen lopullisesti pois. Ei pitäisi olla mahdoton urakka, elleivät sosiaalisektorin nykyiset rakenteet sitä estäisi. Jälkimmäinen taas vähenee itsekseen aina tällaisten lama-aikojen koittaessa.
(Lähetetty tiistaina 2.4 Helsingin Sanomille julkaistavaksi. Husseinin päivän blogi ehkä teki pari ensimmäistä lausetta tarpeettomaksi)
Maahanmuuttopoliittinen keskustelu Suomessa on ajautunut jonkinasteiseen seisahtuneeseen tilaan. Käydään itse asiaa enemmän metakeskustelua maahanmuuttopolitiikan keskustelijoista ja maahanmuuttokeskustelun tavoista. Keskustelun määrä ja laatu sekä johtopäätöksistä seuraavien mahdollisten toimien puute on saanut osan kansalaisista menettämään uskonsa demokratiaan. Ei ihme, että näemme tappouhkausten tapaisia ylilyöntejä.
Itse olen työskennellyt vuosikymmeniä monikansallisissa yrityksissä kymmenien ellei satojen erilaisen taustan (kieli, uskonto, etninen alkuperä) omaavien ihmisten kanssa. Yhdestäkään heistä minulla ei ole huonoja kokemuksia.
Avatakseni osaltani keskustelun pysähtyneisyyttä väitän selkeästi, etteivät kaikki kaukaisista kulttuureista Suomeen muuttavat suuret ryhmät sopeudu Suomeen moneen sukupolveen. Jos koskaan. Voin olla väärässäkin, joten todistakaa se vääräksi tai epärelevantiksi asiaksi suomalaisen yhteiskunnan kannalta.
Yhtenä esimerkkinä ovat Suomessa satoja vuosia asuneet romanit. Ihmisinä monet romaneista ovat, kuten muukin valtaväestö. Mutta jotain romanikulttuurin sopeutumisesta kertoo esimerkiksi koulutus- ja työllisyysasteet. Valtaväestön syyttämiseen romanien asemasta ei ole perusteluja. Esimerkkejä kaukaisista kulttuureista tulleiden suurten maahanmuuttajaryhmien sopeutumisesta löytyy Ranskasta, Britanniasta ja vaikkapa Ruotsista. Olisi väheksyvää väittää, että juuri suomalaiset osaisivat hallita maahanmuuttajien sopeuttamisen näitä valtioita paremmin.
Yksinään tai pieninä ryhminä muuttavien sopeutumisessa ei näyttäisi olevan samanlaista ongelmaa. Esillä on ollut lukuisia tapauksia, jossa ilman yhteiskunnan erityistoimia ovat maahamme täysin sopeuduttu. Liekkö syynä sitten se, ettei heillä ole ollut käytössä oman kulttuurin tuomaa suojaverkkoa.
Mikä sitten on riittävää sopeutumista Suomeen ? Usein nähty lausahdus ”riittää kunhan noudattavat lakia” on älyllisesti ala-arvoista. Toisinsanoen, mikä tahansa käy, kunhan ei rikota lakia.Vastaakohan tämä suomalaisten ymmärrystä asiasta. Itse en halua luopua mahdollisuudesta käyttää äidinkieltäni missä hyvänsä Suomessa asioidessa. En halua luopua luterilaisen perinnön tuomista positiivisista asioista. Pyyteetön ahkera työnteko ja rehellisyys. Suomessa naiset saavat kulkea kaduilla valitsemissaan asuissa ilman pelkoa häiriöistä. Toki maahanmuuttajien kulttuureissa voi myös olla paljon opittavaa. Mutta siitä keskustelu olisi tässä yhteydessä aiheesta sivuun menemistä.
Joidenkin ihmisten mukaan Suomeen sopii monta kulttuuria. Vaan ei tunnu sopivan Helsinkiläisiin uimahalleihin. Yksittäinen indikaattori siitä, kuinka suomalaisen kulttuurin arvot saavat jo nyt väistyä sivuun. Mitä tehdään, jos Suomen lipun kristillistä perää oleva risti loukkaa jonkin maahanmuuttajaryhmän vakaumusta; Muutetaanko Suomen lippua ?
Haastan erityisesti nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa puolustavat. Kulttuurillisia yhteentörmäyksiä tulee varmasti. Kertokaa, että mihin vedetään raja: Kuinka paljon suomalaisen kulttuurin on väistettävä ? Rajanvetokeskustelu on syytä käydä nyt, eikä vasta tilanteen muututtua peruuttamattomasti. Mistä olemme valmiita luopumaan ja mistä emme ? Tällä hetkellä Suomi lilluu eräänlaisessa harmaan vyöhykkeen tilassa. ”Riittää kunhan noudattavat lakia” ei voi olla se raja. Lausahdus on itseasiassa suomalaisia ja suomalaista kulttuuria halveksiva. Vai haluammeko kenties eristää eri kulttuuritaustan omaavat ihmiset toisistaan, jottei yhteentörmäyksiä ja sen kautta väistämistarpeita tulisi. Tuskin.
Suomen taloudellinen kantokyky vastaanottaa tuhansia lukutaidottomia maahanmuuttajia olisi myös perusteellisen keskustelun arvoinen asia. Samaten keskustelu tavoista auttaa köyhiä tehokkaimmin. Saisihan yhden alaikäisen pakolaisen kustannuksella koulutettua satoja lapsia kehitysmaissa.
Suomen humanitaarista maahanmuuttoa on huomattavasti tiukennettava. Kyllä Suomeen lisää ihmisiä ulkomailta sopii muuttamaan, mutta ei nykyisellä tavalla.
Sekä kuljetusalan päättynyt lakonuhka, että tämä ahtaajien lakko viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Molemmissa tapauksessa itse erimielisyyksien aiheet ovat lopultakin aika pieniä. Sopuun näistä aiheista olisi päästy normaalein neuvottelukeinoin. Jos ei nyt, niin viimeistään vuoden kahden neuvotteluiden jälkeen.
Mikään hengenhätähän näiden erimielisyyksien ratkaisemisen suhteenhan ei kenelläkään voi olla. Henkilökohtaisesti lakkokenraali Räty (SDP) petaa itselleen paikkaa SAK:n ylimpään johtoon. Onpa kova jätkä.
Lakkoasetta on ennenkin käytetty Suomen historiassa puhtaan puoluepolitiikan tekemiseksi. Yritetty vielä 1970-luvulla jopa vallankumousta Suomessa.
ps. Demarit haluaisivat tehdä opiskelusta maksullista ;) Ei Kokoomus. Tulevien eduskuntavaalien lähestyminen ja demarien paniikki alkaa näkymään keinovalikoimassa.
Tunnen itseasiassa varmaan puolen tusinan verran ihmisiä, jotka Suomessakin kesät talvet kulkevat polkupyörällä töihin ja sieltä sitten kotiin. Päivittäin. Kenellä on työmatkana 15km, kenellä 20km. Yksikään näistä tuntemistani ihmisistä ei tietääkseni ole ideologialtaan mitenkään erityisen vihreä eivätkä vaikkapa henkilöautoilun rajoittamisen kannalla. Eivät tuputa omia tapojaan muille. Omaksi ilokseen pyörää työmatkoillaan käyttävät.
Polkupyörällä työmatkoja tehdessä saa liikuntaa. Saa raikasta ulkoilmaa. Säästää luontoa. Pitää Suomen ulkomaankaupan tasapainoa autoilua tai joukkoliikennettä paremmassa kunnossa. Vähän reitistä liikkuen, havainnoi mukavasti ympäristön ja luonnon muutoksia. Hyviä syitä työmatkapyöräilyyn on monia.
Henkka, Keke ja muut kesät-talvet pyöräilijät. Teette työmatkanne pyörillä niin kesäkuumina kuin talven lumipyryissä. Ja pakkasissa. Olette todellisia suomalaisen sisun hengenperillisiä. Niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka suot kuokilla raivasivat ja koulumatkansa, jos kouluihin ylipäätään pääsivät, talvet hiihtäen 20km:n päähän kulkivat. Kaikki respektit teille. Minulle olette idoleita.
Tulipahan vain aihe mieleeni näiden Uuden Suomen blogeihin tänään joukkoliikenteen (AKT) lakon perään itkeneistä vihreistä fariseuksista. Joilla näyttäisi oma lehmä olevan pahasti ojassa.
Youtube on erinomainen tapa kertoa surullisia tarinoita Suomen poliittisen päätöksenteon tavoitteista. Kymmenien tuhansien ihmisten arkipäivien elämää hankaloitetaan tarpeettomasti. Kuka ideologisesta syistä, kuka aluepoliittisista syistä kotiin päin vetäen.
|
|
|
